lauantai 15. kesäkuuta 2013

It's a classic!

Laajensin radionkuunteluni olohuoneen toimiviin stereoihin, ja mitä löysinkään: kanavan nimeltä Golden Classics, joka soittaa 50- ja 60 -lukujen musiikkia. Oih! Rakastan tuon ajan hittejä, mutta olen huono etsimään niitä esim. Spotifyssä. Tänään olen fiilistellyt uusi lempikanavani pauhaten ja aina kun tulee biisi, jonka tunnen, olen entistä onnellisempi, laulan ja tanssin mukana.

Olenkin (hyvin ei-vakavissani) sitä mieltä, että jos jätetään realistinen maailmantila huomiotta, niin kevyen musiikin puolesta minun olisi pitänyt syntyä 50-luvulla, jonka biisit olisivat olleet osa lapsuuttani; 60-luvun musa olisi sitten värittänyt teini-ikääni, 70-luvulla olisin ollut oikeasti hippi ja raskaaksi tullut kätevästi 80-luvun nousukaudelle... No joo, mutta siis. Mikä aarre radio onkaan! Sitä paitsi Golden Classics (93,6, muuten) soittaa paljon vähemmän mainoksia kuin tyhmä Spotify (joka pilaa eritysen tehokkaasti klassisen musiikin tunkemalla jotain party-älämölöä teosten osien väliin). GC liittyy, huvittavaa kyllä, johonkin samannimiseen vanhojen autojen näyttelyyn, joten sieltä tulee silloin tällöin jokunen automainos (joille taas en ole ollenkaan oikeaa kohdeyleisöä). Ne eivät kuitenkaan pahemmin häiritse.


Siitä, että kulutan päiväni radion avulla, voi ehkä päätellä jotain. Minulla on teoria, että jos saan kaiken valmiiksi, vauvan on tultava. Mutta kun kaikki tuntuu olevan valmista. Mitä olen unohtanut? Tällä viikolla olen mm. pessyt wc:n, roudannut kaupasta paitsi ruokaa, myös joitakin perustavanlaatuisia kamppeita (joita tuntui absurdilta ostaa sellaisen ihmisen varalle joka ei ole vielä syntynyt), pakastanut vähän jotain (näiden suhteen olen kyllä ollut aika laiska), pessyt kahdesti pyykkiä, josta suurin osa lahjoittajiensa jo kertaalleen pesemiä käytettyjä vauvanvaatteita... (Yleensä en pese mitään, mikä ei ole oikeasti likaista, toim. huom.)

Nyt loppuviikosta sain jopa taannoin tulleen tiskikoneen toimintakuntoon ja minulle tuotiin mikro. Viimeksi mainitut ovat asioita, joita joskus vannoin etten koskaan hanki, koska inhoan tavaraa, omistamista ja (yli)kuluttamista (niin materian kuin energiankin). Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että tiskikone helpottaa kouriintuntuvasti yksinhuoltajan arkea (ja asian ratkaisi se, että sain sen käytettynä, pois seisomasta jonkun varastosta), kun taas mikro nyt on energiansäästönkin kannalta järkevä (ja se taasen ei edes omistuksessani, vaan kaverilta lainassa).

Mitäs sitten? Pitäisikö pesaista nekin vaatteet, jotka eivät tule sopimaan vauvalle ennen ensi vuotta? Vai kenties kokeilla, olisiko makkari toimivampi, jos vaihtaisi uudestaan huonekalujen paikkaa? Radionkuuntelun, pyykinpesun ja kukkien kastelun lisäksi tämän päivän suurin ohjelmanumero on ollut - jälleen - kävely joelle (jossa istun jonkin aikaa penkillä ennen kuin kävelen takaisin). Nyt aloin kuunnella (tällä kertaa Spotifystä) erään ehkä yllättävän suosikkileffani, Kauhean Kankkusen soundtrack-musiikkia. Baby potkaisi välittömästi. Baby, niin kauan kuin olet sisällä, otan sen tykkäämisen merkkinä. Jos haluat esittää eriäviä mielipiteitä (tai päästä oikeasti joraamaan), tule ulos.


Tämä olisikin hyvä jatkoaihe, oudot suosikit. Onko teillä sellaisia? Biisejä, kirjoja tai elokuvia, joista sinun ei "tuntuisi kuuluvan" pitää, mutta joita silti ihkutat ja hihkutat aivan innoissasi?

Inspiraatioksi (suosittelen katsomaan kohtaan 0:45 asti! Saat ehkä sanat tunteillesi):




1 kommentti:

  1. Ah, oudot suosikit <3 Välillä musta tuntuu, että niitä rakastaa enemmän kuin muita, koska ne poikkeavat normi-mausta niin paljon, mutta ihan tottahan tuo ei ole, koska esim. yks blackmetal-biisi saa mut EDELLEEN välillä kyyneliin silkalla kauneudellaan :D

    Mutta mun outoja lemppareita nyt on tietty Kankkuset sekä suuresti hypettämäni Blades of Glory, jota kohtaan tuntemani rakkaus on rajatonta. Jos Will Ferrell ei näyttelisi Bladesissa, kyseinen filkka ei varmaan edes olisi niin outo suosikki, mutta koska kyseinen jäbä edustaa niin selvästi tietynlaista komediaa, sen ei jotenkin kuuluisi olla makuun. Mukamas. Vaikka leffa on huikean hyvä ja ihana. (Ja todella gay!)

    Kirjoista mulla ei taida olla outoja lemppareita, mutta se varmaan johtuu osittain siitä, että viime vuosina olen lukenut kohtuullisen vähän ja sitä sitten valitsee sellaista varmaa tavaraa. Musarintamalla taas kummaa kamaa löytyy, yleensä yksittäisiä biisejä, vaikka toisaalta heikkouteni ysäripoppiin on jo vanha juttu eikä metallin tulo kaiuttimiini koskaan pyyhkinyt melodisempaa settiä kokonaan pois. Ja rakastan Euroviisuja! Ihanan täydellisen camp!

    Jos nyt jotain kuitenkin yrittäisi mainita, niin romanialaisen pop-starban Dan Balanin (alunperin siitä Numa-Numa-bändistä!) kipale Crazy Loop on ollut jo vuosia parhaita hyvänmielenbiisejä <3 http://www.youtube.com/watch?v=8qTFqnDpuvE

    VastaaPoista